[I]Mää. Mää. Määmää.
(Älä tuppa, et sää)
Mää.
Kyl mää ossa, mää kyl tiärä!
Mää kyl pysty. Mää en siärä.
Sää et mikkä, see ei kukka,
en mää viitti teijä mukka.
En mää viitti, mää en jaksa,
en mää tahro. Mää en maksa.
En mää kanna, mää en tykkä.
Mää en tyännä enkä lykkä.
Saik sää? Kui sää?
Mulki kuuluis, määki tartte.
Muljaa, muljaa.
Kuiei mulkukka koskamittä?
Kui?[/I]
– Heikki Kumpulainen
* * *
Pitänee kehystää tää veisu ja ottaa mukaan Irlantiin – voi sit lueskella sitä jos iskee koti-ikävä. x)